Etusivu Päiväkirja Kuvia projektista Lähetä postia
Cobrakuva
Cobrakuva
Cobrakuva
Sivu 6
|Edellinen| |Hakemisto| |Seuraava|


Päivä: 20.6.04
Kun startin huumasta oli palattu maanpinnalle, oli aika käydä havaittujen vikojen kimppuun. Ensin ilmeiset ja helpot eli kurttuun mennyt vesiletku ja vuotava anturi. Anturiin laitettiin tiivistettä väliin ja takaisin kiinni. Vesiletkussa päätettiin luopua tässä kohtaa keltaisesta teemasta ja tilalle laitettiin musta muotoon tehty letku. Ei se tietenkään ollut ihan oikeanlainen mutta ei sentään mennyt kurttuun. Sähköissä olikin sitten miettimistä ja mittaamista. Ensin selvisi että ECUn virtalukkopiuha ja bensapumpun piuha on valmistajan toimesta juotettu yhteen. Haittana se että virtalukkopiuha kyllä pätkii avaimen mukaan mutta bensapumpulle toki meni aina virta koska sille on oma rele, turhaan sitä nyt kahdesta kohta pätkimään. Tosin ECU nyt sitten luuli että virrat on aina päällä. Ratkaisu oli laittaa myös bensapumpun piuha menemään virtalukon releen kautta. Flektin ongelma oli yksinkertainen, sen rele ei tietenkään toiminut kun en tajunnut että ECU ohjaa sitä maadoittamalla. Joten releen ohjaukseen pistin maan ja ECUn piuhan, joka olikin sitten myös maa. Vaihdoin maapiuhan plussaan ja homma korjaantui. Sitten teimme taas pienen koekäynnistelyn. Edelleen kone ei sammunut virta-avaimesta ja lämpeni liikaa. Flekti sentään toimi ja lämpöanturikaan ei vuotanut. Virtalukko ongelmaan saatoin löytää ratkaisun sillä etsiessäni lämppärin puhaltimen johtoja huomasin että johto, josta olin ottanut virtalukkoreleen herätteen olikin puhallinmoottorin maa! Ei ehkä paras paikka ottaa noinkin tärkeä heräte. Nyt löysin toisen, ehkä sopivamman herätteen. Lämpöongelmaa koitetaan ratkaista yrittämällä ilmata jäähdytysjärjestelmä uudestaan ja säätämällä kone paremmin arvoihinsa. Samalla kierroksella viemme auton pyöränkulmien säätöön ja varashälyttimen asennukseen. Cobra varashälyttimiä kun ei itse saa asentaa. Lisäksi olemme hioneet korin kuntoon. Ei siitä mikään paras tullut mutta sellainen mihin pystytään ja ettei auringonvalossa näe mitään pahoja naarmuja. Esin hioimme 1200 vesihiomapaperilla, sitten 2000 vesipaperilla. Näiden jälkeen Fareclan hiontatahnaa, esin G3 vaahtomuovilaikalla ja sitten G10 lampaanvillalaikalla. Ja kiiltää. Vielä ovet ja luukut jäljellä.

Cobrakuva

Päivä: 28.7.04
Kirjoittaminen on jäänyt vähälle kun on tehty pitkää päivää auton kimpussa sekä toisaalta odoteltu osia. Korin hiomisen jälkeen tuli taukoa kun odotimme vanteiden saapumista jotta voisimme sovitella korin runkoon. Luukkuja tosin hieman hioimme ja valmistelimme kaiken korin ja rungon liittämistä varten. Tuurilla löysimme sopivat vanteet, jotka olivat halvat ja vielä varsin järkevästi saatavilla. US-Wheelsin 15" kromivanteet sopivilla offseteillä eivät ulkonäöltään olleet aivan sopivimmat mutta hinta ja saatavuus olivat kohdallaan. Tosin niitäkin saatiin sitten odottaa ja lopulta lainasimme renkaat korin liittämistä varten. Korista tulikin hyvin tukeva kun se pultattiin runkoon kiinni. Sitten voitiinkin aloittaa hommat taas kunnolla. Ensin asensimme ja johdotimme kaikki valot. Sitten asensinmme turvakaaret, jotka saatiin kuin saatiinkin sopimaan sillä reikien porailu oikeisiin kohtiin ei ollut helppoa. Päävirtakytkinkin löysi paikkansa, kuten myös akku. Nyt alkoi jo taas tehdä mieli uutta koekäynnistystä. Ensin kuitenkin teimme kylkiputket kun ulkopuolinen avustajamme kerkesi vihdoin niiden kanssa auttamaan. Monen mutkan jälkeen saimme ne istumaan nätisti. Välillä kävimme ostoksilla ja mukaan tarttui muutamia kaiuttimia ja soitin sekä tärkeämpinä penkit ja turvavyöt, molemmat Momolta. Penkkien sopivuus olikin millintarkkaa kunhan ensin hieman sahaili selkänojan säätönuppeja. Nyt kuume käynnistää kasvoi jo kovaksi joten asensimme vielä bensatankin ja kaikki olikin valmista käynnistykseen. Sopivasti juuri starttipäivänä myös vanteet suvaitsivat saapua joten saimme oikeat renkaat alle, lainakumit kun oli jo pitänyt palauttaa. Nätithän ne ovat ja kylkiputket näyttävät kivoilta. Kun auto laskettiin alas huomattiin että maavara on hieman lain väärällä puolella eli alle 8cm. Katsotaan mitä sille vielä voi tehdä. Mutta sitten auto ulos ja käyntiin. Ja käyntiinhän se lähtikin. Putket olivatkin hieman äänekkäämmät kuin odotimme, toivottavasti ei kuitenkaan liian että laki tulisi vastaan. Jäähdytysjärjestelmän ilmaamisen jälkeen teimme pienen koeajopyrähdyksen ja odotimme koneen lämpeämistä. Aikaisemmat lämpöongelmat olivat parantuneet varsin hyvin mutta eivät vielä kokonaan. Tyhjäkäynnillä lämmöt kyllä pysyivät kurissa. Virtalukon uusi herätejohto kuitenkin osoittautui hyväksi ja kone sammuu nyt virta-avaimesta.Tästä on hyvä jatkaa.

Cobrakuva

Päivä: 15.8.04
Nyt se on totinen paikka edessä. Muutoskatsastus on varattu ja siihen on aikaa kolme päivää. Sitävarten saakin sitten tosissaan tehdä hommia. Kyseiselle päivälle on myös ajoitettu moottorin säätäminen. Putkien kromauksen pitäisi onnistua juuri ajoillaan mutta enemmän ongelmia on lattiamattojen ja kojelaudan vinyylien kanssa. Niistä kun ei ole tietoakaan vielä. Jos ei tule niin sitten ollaan ilman kunnes tulee. Kojelautaa on jo aloitettu ja siitä näyttää tulevan aikamoinen reikäjuusto mutta kaikki napit ilmeisesti kuitenkin mahtuvat. Auto käytettiin pyöränkulmien säädössä joten nyt renkaat sojoittavat sinne minne pitääkin. Ilmanotto on saatiin rakennettua kuntoon ja johdotukset ovat lähestulkoon valmiita, jotain pientä vähemmän olennaista puuttuu enää. Nyt vielä kunnon loppurutistus ja auto saadaan ajoon!

Cobrakuva

Päivä: 20.8.04
Verta, hikeä ja kyyneliä. Muuta ei voi menneistä päivistä sanoa. Loppurutistus osoittautuikin rajummaksi kuin odotimme ja autoa rakennettiin n.60 tuntia yhtäsoittoa. Kahdet yöunet käytettiinkin auton parissa ja silti valmistuminen jäi aivan viimetinkaan. Ja kun auto vielä käytettiin kiireellä hieman säätämässä niin oli aika ajella konttorille. Perille emme kuitenkaan päässeet sillä matkalla moottori alkoi metelöimään kunnolla. Käynnissä se pysyi mutta jotain oli rikki. Mielimaassa auto hinautettiin takaisin tallille ja kunhan tästä toivutaan on aika käydä vianetsintään. Sitten hieman itse rakennuspäivistä. Maanantaina kävimme kyselemässä vinyyleistä kun niistä tietävä kaveri vihdoin saapui lomiltaan. Iloksemme vinyylien pitäisi järjestyä seuraavaksi päiväksi. Lattiamatot tosin seilaavat vielä jossain mutta tärkeämmät kuitenkin saataisiin. Samalla mukaan tarttui kivannäköinen pieni kello kojelautaan. Vinyylit jopa saapuivat tiistaina puolelta päivin. Kylkiputkien kanssa kävikin huonommin sillä niitä ei kuulemma saisi tarpeeksi tiiviiksi kromausta varten. Pakko siis tyytyä varasuunnitelmaan ja maalata ne. Onneksi niistä tuli ihan kivannäköiset niinkin. Hommat aloitettiin luukkujen hiomisella, ne kun oli jääneet tekemättä. Ovien paikalleen sovittaminen olikin kinkkistä sillä ne eivät tahtoneet sopia millään järkevästi. Pitkällä säätämisellä ja kasalla korilaattoja ovet saatiin säädettyä varsin järkevän näköisiksi ja toimiviksi. Avausmekanismeina käytimme mk7 Escortin takaovien kaluja, jotka saatiin ihan mukavasti paikoilleen. Jostain syystä kummankaan oven kahva ei vetämisen jälkeen suostu itsekseen palautumaan paikkaansa, joku jousi taitaa olla rikki tai asennuksessa on muuten jotain häikkää. Sitten levyt vanerista ja vinyyliä päälle. Lisäksi oviin asennettiin 5" kaiuttimet. Takaluukkukin löysi paikkansa, yllättävän helpostikin vielä. Konepeltiin emme kerenneet tehdä kuin saranat, jotka paremman puutteessa otettiin ja muokattiin mk3 Escortin konepellistä kun sellainen pihassa oli. Ja niistä tuli itseasiassa hyvät ja pienellä vaivalla joten ne saa jäädä, kunhan hieman vielä viimeistelee ja maalaa. Tuulilasin asentaminen kehyksiinsä oli aika tiukkaa mutta saatiin sentään menemään. Kunhan ilmaventtiilit ja taustapeili ensin asennettiin niin saatiin tuulilasikin paikalleen, varsin pienellä säätämisellä vielä. Auto tuli heti paljon valmiimman oloiseksi. Seuraavaksi rakensimme kojelaudan kuntoon. Siitä todella tuli reikäjuusto, itse vaneria taitaa olla vähemmän kuin mittareita. Hansikaslokeroa emme kerinneet tekemään mutta muuten siitä tuli ihan kohtalaisen näköinen. Lisäksi teimme kardaanitunnelin päälle levyn, johon kiinnitimme pussit käsijarrulle ja vaihdekepille. Lokasuojien asentaminen oli aikamoista säätämistä jotta ne sai sopimaan edes jotenkin. Etulokasuojat tosin jäi asentamatta. Lopuksi vielä penkit ja turvavyöt. Turvavyöt meni varsin kivuttomasti paikalleen mutta penkit olivat todella hankalat. Pulttien paikat jäivät hankalasti piiloon ja mitään avainta ei sinne saanut kiristystä varten. Onneksi sopivasti pantattu ruuvimeisseli hoiti asian. Näin auto olikin valmis säätöön. Siellä saatiin kyllä selville miksi kone oli käynyt huonosti, sytytyksen ajoitukset olivat aivan metsässä. Kun ne saatiin kuntoon ja bensa-arvoja hieman paikoilleen alkoi kone käymään varsin mukavasti ja paljon hiljaisemmin. Nyt kun on hieman päässyt ajamaankin, voi sanoa siitäkin jotain. Ensimmäinen havainto oli että ajoasento on tilavampi kuin odotimme, pystyn ajamaan ihan hyvin ja penkkikin tuntuu oikein hyvältä. Vaihdekeppi on hieman jäykkä ja hyvin lyhytliikkeinen, joten vaihdeiden kanssa saa olla tarkkana. Toisaalta kojelauta on niin lähellä että jos liikerata olisi isompi niin vaihtaminen ei onnistuisi. Nyttenkään emme voineet asentaa ostamaamme vaihdekepinnuppia kun se otti kiinni kojelautaan. Jousitus oli todella kova. Iskareissa oli 28 asentoinen säätö joten ajattelin että asennosta 10 olisi hyvä alkaa, eli jätin sen hieman löysänpuoleiseksi. 28 on maksimikovuus. Silti jokainen pienikin epätasaisuus tuntui terävästi. Nyt auto on kuitenkin siis konevikainen ja tästä jatketaan seuraavaksi.

Cobrakuva

|Edellinen| |Hakemisto| |Seuraava|