Ford Taunus 2D -74 "Avo"




Sarjassamme toinen monttuauto, Talbotin jälkeen. Talbotista opittuamme hankimme takavetoisen auton ja tämä yksilö sattui olemaan tarpeeksi lähellä ja sopivan hintainen. Talvisena iltana suunnistimme hakemaan autoa, mukanamme kanisterillinen bensaa ja akku, jotta saisimme ajettua auton pois. Auto saatiinkin käyntiin mutta ajamisessa oli pari pientä jippoa. Ensinnäkin oli talvi mutta autossa oli kesärenkaat. Lisäksi jarruja ei juurikaan ollut. Tallille oli kuitenkin vain pari kilometriä joten ajoimme sen sinne. Autoon ei aluksi juurikaan tehty muutoksia, lähinnä hieman korjailuja. Ensinnäkin saimme siihen käytetyt mutta hyväkuntoiset talvirenkaat, jotta ajamisesta tulisi edes jotain. Lisäksi jäljitimme jarruvian jarrupääsylinteriin, jonne hankimme tiivistesarjan. Näillä eväin jarrutkin toimivat ja kun vielä asensimme nelipistevyömallisen turvavyön, pääsi auto ajoon.

Taunuksen rakenne osoittautui kestäväksi ja öljypohjakin oli kohtalaisessa suojassa apurungon takana ja selvisikin vähillä osumilla. Seuraavana talvena autoon tehtiin hieman lisää muutoksia. Näistä olennaisin perän hitsaaminen kiinteäksi. Irroitettavan takalaipan ansiosta perää ei tarvinnut purkaa vaan tuttumme teki työnsä perän ollessa paikallaan. Samalla huomasimme taka-akselia pitkin kulkevan jarruputken vuotavan, joten poikkasimme sen ja tulppasimme. Seurauksena toinen takajarru oli täysin poissa pelistä. Toisaalta ei se toinenkaan juurikaan toiminut. Lisäksi toinen etujarru takerteli pahasti. Tämä saatiin korjattua avaamalla satula ja puhdistamalla sitä. Lopuksi vielä väsäsimme kuljettajan penkkiin jonkinmoisen niskatuen ja asensimme kasettiradion. Sitten olikin aika laittaa auto jälleen ajoon. Kiinteä perä teki autosta hauskan ajettavan mutta suoraan sillä ei päässyt enää millään.

Tämän enempää muutoksia ei pitkään aikaan autolle tehtykkään. Jossain vaiheessa pakoputki katkesi juuri ennen taka-akselia, jonka seurauksena poistimme loppuputkiston. Perämurikka ja pohja saivat mustaa väriä mutta hyvin ne pakokaasut sieltä poistuivat. Lisäksi vaihdoimme alkuperäiset penkit toimimattomasta Lanceristamme otettuihin, jotka osoittautuivat huomattavasti paremmiksi. Auto myös näki jos jonkinlaista rengastusta, kun satuimme jostain renkaita ja vanteita saamaan. Loppuvaiheessa alla oli täysi kierros piikkirenkaita. Ensin hankimme vain taka-akselille pitovaikeuksien takia mutta tämän seurauksena auton kääntäminen oli kiinteän perän tähden lähes mahdotonta. Siispä myös etuakseli tarvitsi piikit. Muun ajelun lisäksi autoa käytettiin myös muutamassa kuvaamassamme videossa. Koko aikana autoa ei huollettu mitenkään. Talvella moottori ei yleensä jaksanut pyöriä, joten se hinattiin käyntiin. Tämän myötä kone pääsi hyvinkin huonoon kuntoon mutta yllättävän sitkeästi se aina kuitenkin toimi, vaikkakin voimaa alkoi löytyä yhä vähemmän. Pahin isku tuli eräässä videon kuvauksessa kun kone sammahti eikä enää käynnistynyt. Yön yli odottelu kuitenkin teki ihmeitä ja se saatiin käymään, tosin huonosti ja puhdittomana. Tässä vaiheessa päätimme vihdoin vaihtaa siihen öljyt. Ulos tullut tavara, joka siis tähän asti oli huolehtinut voitelusta, oli pikimustaa ja lähes kiinteää. Uusien öljyjen myötä kone kävi paremmin mutta tiputteli jonkun aikaa sitä ulos.

Lopulta kone kuitenkin kävi niin puhdittomaksi ettei sillä ajamisesta oikein tullut mitään ja auto jäi odottamaan romuttamoa. Silloin saimmekin loistavan idean auton viimeiselle matkalle. Päätimme ajaa auton Laitilasta Turkuun romuttamolle siirtokilvillä ja ilman kattoa! Tämä olisi hieno päätös yllättävän pitkälle monttuauton uralle. Siispä rälläkkä mukaan ja autoa hakemaan. Katto saatiin kuin saatiinkin pois vaikka se ei ihan helppoa ollut turhan pienen rälläkän tähden. Yllätykseksi kori pysyi kantavana myös ilman kattoa. Itseasiassa auto ei tuntunut lainkaan erilaiselta ajettavuudeltaan, joka tosin oli surkea jo alkajaiksiki. Matkalla satoi vettä mutta muuten reissu sujui hyvin ja moottori jaksoi koko matkan. Ajaminen oli muuttunut hyvin hankalaksi sillä etupyörä oli saanut osuman, jonka tähden aurauskulmat olivat mitä sattui ja auto ei mennyt metriäkään suoraan ilman ohjaamista. Lisäksi moottori oli niin viimeisillään, että käytössä oleva kierrosalue oli todella kapea ja nopeutta piti säätää lähinnä vaihteilla. Sitäkään ei voinut nostaa yli 60km/h sillä sen jälkeen kone kulutti enemmän öljyä kuin bensaa, kuten saimme huomata lyhyellä päätiesiirtymällä.

Loppujen lopuksi auto ei koskaan hajonnut täysin ajokelvottomaksi. Vielä viimeisen matkankin jälkeen koneen sai käytiin ja auto liikkui omin voimin. Se vain yksinkertaisesti oli alkanut antaa periksi monella tavalla joten pitäminen ei ollut mielekästä, varsinkin kun sillä välin autokatras oli vain kasvanut. Tiedä sitten kuinka kauan olisi saanut odottaa jotain lopullista ajamisen estävää vikaa. Lopuksi vielä purimme autosta muutamia pisteosia, joille voisi olla käyttöä. Niitä ei kunnon takia kuitenkaan paljoa ollut. Sitten olikin monttuveteraani aika kärrätä romuttamolle. Oli se vaan sitkeä laite.

Teknisiä tietoja:
Malli: 2D
Moottori: 1.6 OHC
Vaihteisto: Manuaali, 4 vaihdetta.